1900-luvun alkupuolella yrityksen kilpailukeinona oli tuotteiden valmistus. Sitten se vaihtui jakeluun ja nyt ollaan asiakastyytyväisyyden tai asiakaskokemuksen vaiheessa.
Vai ollaanko sittenkään?
Intercomin Des Traynor otti Nordic Business Forumissa esile, kuinka digitaalinen tuote itsessään on yrityksen kilpailuetu. Ohjelmistojen myyminen tai sellaisten hankkiminen on nykyään moninkerroin vaivattomampaa, kuin mitä se oli ennen.
Ostamisen tapahtuma on helpompaa, jakelu skaalautuvaa, hinta on edullisempi ja käyttöönoton voi porrastaa tiimeissä.
Eräänä esimerkkinä mainittiin Slack.
Tuo alunperin irc-johdannainen tiimikeskusteluväline avattiin yleisölle vuonna 2013 ja se sai ensimmäisen 24 tunnin aikana 8 000 käyttäjää. Vuonna 2015 se ylitti miljoonan päivittäisen ja aktiivisen käyttäjän rajan. Nykyään ei oikein tapaa ketään, joka ei käyttäisi Slackia. Ellei muuta, niin henkilö käyttää jotain muuta, jota yleensä kuvaillaan slackitapaiseksi.
Slackilla ei ole niin montaa myyntimiestä, että se olisi ikinä pystynyt myymään tuotetta näin paljon kasvokkain. Ihmiset siis ostivat pilvipalvelun netistä kuultuaan siitä ystäviltään. Todennäköisesti tosi monelle business-kentällä on käynyt myös niin, että toimittaja tai asiakas on käyttänyt Slackia ja se on pitänyt ottaa käyttöön myös itsellä kommunikaation varmistamiseksi.
Koko esimerkin idea on siinä, että tuote ja sen asiakkaat myy tuotteen. Yrityksen ei tässä kohtaa tarvitse juuri vaivautua myyntityöhön. Riittää että ohjelma on hyvä, helppokäyttöinen ja mahdollisesti jopa kaunis.
Tästä tulemmekin mielenkiintoiseen kysymykseen:
Olemmeko palanneet lisäarvon- ja kilpailuetutaulukossa taaksepäin?
Olemmeko nyt jossain yhdistelmävaiheessa, jossa digitalisaatio on poistanut kaikki jakeluun liittyvät ongelmat?
Leevi Parsama kertoi taannoin jostain suomalaispajasta, joka valmistaa moottorikelkkojen ohjaustangon koristehapsuja.
Vaikka keksisi kuinka marginaalisen tuotteen, nykyinen globlisaatio varmistaa sen, että sille on riittävästi käyttäjiä. Traynor muistutti, että markkinat ovat laajentuneet niin paljon, että kokonaisen liiketoimen voi rakentaa tanskalaisten Dan-nimisten hammaslääkärien varaan (mitä suuresti epäilen, mutta sanaleikki oli niin riemukas, että ansaitsee oman huomionsa).
Tässä maailmankuvassa yrityksen tuottama lisäarvo ei välttämättä ole kokemus siinä muodossa, että se palvelisi asiakkaan hedonismia. Lisäarvo voi olla myös muiden käyttäjien määrässä ja tuotteessa itsessään.
Onko nyt niin, että jopa kapeissa niche-markkinoissa kysyntä on isompaa kuin tarjonta? Onko nyt myyjän markkinat?
Mitä muuta meiltä on jäänyt huomaamatta?